Vuoden siisteimpiä keikkoja, Faith no More Ruissalon pellolla.
Category: rokkipolliisi
Minä ja minun absoluuttinen musiikkimakuni.
Spotify – minun listani
Elettiin joulukuuta 2008, muutamissa facebook-statuksissa ja kotimaisissa blogeissa hehkutettiin uutta musiikin ihmepalvelua – Spotify oli laskeutunut suomalaisten musiikinkuluttajien eturintamaan. (Spotifyn omien sivujen mukaan palvelu julkaistiin beta-testaukseen keväällä 2007.) Yritin ensin onkia kuuntelun mahdollistavaa kutsua muutamalta foorumilta, useiden minuuttien ajan (nettiluolamiehen kärsivällisyys!) kunnes luovutin ja poimin jonotusnumeron Spotifyn omilta sivuilta. Heti tammikuun alussa tärppäsi ja siitä alkoi sukellus soittolistojen ja uuden musiikin tonkimisen maailmaan.
Kuluneen kevään aikana vihreä pallero onkin levinnyt kivasti kaveripiirissä, joten olen suorastaan pakotettu jakamaan sivupalkin täyttävät soittolistat johonkin suotuisaan loppusijoituspaikkaan… eli tänne! Kuunnelkaa jos pystytte (ha!) ja kommentteihin saa toki suoltaa omia parhauksiaan.
- Out of Office Megamix. Tiivistetty siivu ihanjustparasta musiikkia omista suosikeista. Nimi ja sisältö elävät.
- Ei soittolista vaan hyvä albumi: Pariisin kevät – Meteoriitti. Kävin jo ostamassa tätä levykaupasta, mutta oli loppu!
- a-luokka unfiltered. Vähemmän karsittua, matkan varrella kertynyttä sillisalaattia.
- Dance, dance – teemalista! Anssi tahtoo tanssia! Humppaan itsekseni, ho-ho-ho-ho, humppaan itsekseni…
- Coverikaverit, onnistuneita tai muuten vaan kiinnostavia versiointeja tutuista ja tuntemattomista viisuista.
- Bonuksena suuri lukijanuuskinta/-kerjäys/-aktivointi: lisää oma suosikkisi tai musiikkitervehdyksesi karamellijukeboksiin. Se on sellainen jaettu lista, jonka rakentajista ja suosiosta ei tämän merkinnän julkaisun jälkeen ole mitään tietoa Spotifyn muurien ulkopuolella. Laitoin kaivon pohjalle Karkkiautomaatin huikean rallatuksen Ei oo ei oo toivokaa, ihan senkin takia kannattaa poiketa.
Jos on käynyt niin ikävästi, että kukaan ei ole toimittanut sinulle kutsua tänne kovasti hehkuttamaani palveluun, otapa suunta Tarkan markan blogiin…
Ruisperjantai
Henkilökohtaisesti yksipäiväinen, säältään ja esiintyjiltään varsin laadukas Ruisrock on onnellisesti takana ja muistikortitkin tyhjättyinä. Kokeillaanpa tällaistakin taannoin löytynyttä kuvakilkettä. Näyttäisi jotenkin käyttävän flickrin vanhaa slideshow-moottoria. Kuvat myös ihan normaalissa flickr-setissä tuolla.
Created with Paul’s flickrSLiDR.
Sekin pitää todeta, että ainakin perjantain 19000 ihmistä mahtuivat festaroimaan varsin mukavasti ja järjestelyt pelasivat Sweatmaster-tungosta lukuun ottamatta mainiosti.
Mikä siinä on että sonta ei myy?
Time Tomblog: Pisnismiehet kitisee ja minä avaudun.
Aika hyvin sanottu monestakin asiasta tämän musiikkialan kriisin tiimoilta. Erityisen tarkkaan Sonyn ja muiden möhköfanttien kannattaisi miettiä tätä pätkää:
Ei kukaan jaksa britneyspearssejä ja smurffirätzejä ikuisuuksiin, kun vielä uuden laadukkaan musiikin löytämisestä on tehty vaikeaa (ohjelmat lopetetaan tai muokataan helposti pureksittavaksi purkaksi) on satunnaisen kuuntelijan helpompi unohtaa koko juttu ja avata radio jos musiikkia tekee mieli. Samaa sontaahan sieltä puskee, eikä siitä tarvitse edes maksaa.
Minä kyllä ostan edelleen jonkin verran levyjä, mutta joku Free(?) Record Shop on erittäin viimeinen vaihtoehto. Levykauppa Äx:ssä on sentään levykauppafiilistä ja toimiva verkkopalvelu. Suorat tilaukset pikkuputiikeilta ovat myös suosituslistallani. Esim. tuolta pudotettiin paketti tilauspäivän iltana eteiseen.
Vielä kerran limonadit
Ihme kiirettä kun perjantaisia kuvia ehtii ihmetellä vasta nyt. No, Limonadi Elohopea poikkesi paluu-/jäähyväiskiertueellaan kotikulmilleen ja herkkua oli.
Tuollaiset kolme ja puoli vuotta sitten kävin keikalla Hugossa ja nyt suuntasin vanhoille Kaskenkadun kotikulmille pikku pakkasen kirittämänä. Mahottoman mukava keikka. Päiväkoti vaikutti ihan väljältä kunnes ensimmäisen biisin aikana eteisestä rympsähti lavanedustallinen yleisöä. Varmaan niitä faneja, joita ei ole. (linkin takana mp3-muotoinen Radio Helsingin haastattelu)
Seuraavan arviolta puolentoista tunnin ajanjakson sisään kuultiin kattava valikoima niitä suurimpia biisejä, joista ei tullut hittejä. Välitarinoissa puitiin pitkiä kalsareita, bussikuskeja, klääppimistä, sekä tietysti Helsingissä tunnettuja Ressua ja Alimo & Controlia.
Tupakkapäivään on niin hyvä lopettaa, että sen päälle ei kannata soittaa mitään vaikka yleisö kuinka tahtoisi. Se myös auttaa antamaan anteeksi tupakalta haisevan paidan, toisen paidan, housut, ulkotakin, kalsarit, sukat ja luultavasti kengätkin.
Koska laulu jää elämään
halveksin kuolemaa laululla
nautin mausta lehtimetsässä
minua ymmärtää tupakka.
Vanhan liiton bloggaajista kiertueen ensimmäisellä kolmanneksella pyörähtivät myös Marjut & Merten. Oliks Tampereella joku “tuttu” paikalla?
Ai jotain negatiivista? Liian vähän valoa taskukameralle, kuviin sai helposti vain spottivaloitetun Suovasen pään. Tuli sitten tuollaisia punasiivuja. Otsikkokuvassa basisti Sakari Seppälä & solisti Tero-Petri Suovanen.