Kellokortti kädessä

Ei tuo eilinen itselle uhittelu ihan hukkaan mennyt, sillä tuli kuin tulikin lähdettyä musiikin äärelle Haarikan kellariin. Sievästi myöhässä paikalle saapuneena en silti jäänyt paljosta paitsi - Kupittaan ekaa biisiä en ilmeisesti kuullut kokonaan. Seuraa lyhyt katsaus tapahtumiin:

Kupittaata en ollut aiemmin livenä kuullut, mutta soitto maistui kyllä, kiitos vaan. Keikan jälkeen näin vielä vanhan kaverin (joka on kyllä edelleenkin kaveri), joka tunnustautui Kupittaa-asiantuntijaksi. Nyt tiedän paljon enemmän aiheesta.

Limppareita tulin katsomaan ja heidät myös näin. Keikan avasi Tero-Petri Suovasen sooloilema Liekkimaja akustisesti ja päätti perinteinen Tupakkapäivä. Siinä välissä kuultiin tuttuja musiikillisia herkkupaloja, improvisoituja sanoituksia ja leppeitä välispiikkikeskusteluita, jopa tarinointia.

Multimediakonsultit aloittivat Osa-aikaisen videoensi-illalla ja tuotos oli mielestäni varsin onnistunut. Keikkaakin jaksoin jonkin matkaa katsella kunnes oli valittava hana- ja sängynpohjaisten piristeiden vällillä. Sänkyyn päädyin.

Nyt ovi takana kiinni ja synttäripippaloihin!