Ensin ajattelimme, ettei kissan nimen keksimisellä niin kiire olisi, mutta loppujen lopuksi on ihan hyvä olla joku komentosana. Katti _lienee_ tyttö, mutta nimeksi tuli pojallekin käyvä Voltti. Eikä sillä vissiin niin väliä vaikka olisi tullut ‘tyttö nimeltä Tauno’ jos emon nimi on Leevi…

Tässä kävi äskettäin niin, että kollinvonkaleemme sairastui pahemman kerran ajautuen lääkityksestä ja hoidosta huolimatta niin pahaan kuntoon, että jäi vain se huonoin vaihtoehto.

Suruahan siitä seurasi kuin myös yksinäiseksi jääneen asukin mouruamista, mutta ei aikaakaan (reilu viikko) kun sukulaisilta löytyi luovutusikäisiä maatiaispentuja ja nyt yksi niistä vääntää kuperkeikkoja tuossa sohvalla. Tulokas näyttää kuvissa ihmeen paljon “edeltäjältään” vaikka onkin silminnähden vaaleampi. Sopua vanhempaan neitiin hierotaan vielä sähisten ja jyristen, mutta eiköhän tuo tuosta.

Nimi sille pitäisi keksiä ja ihan kaikkia ehdotuksia otetaan vastaan, jotta päätös olisi varmasti vaikea. Tällä hetkellä olemme sitä mieltä, että se olisi mallia kolli, mutta tyyppimerkintä saattaa vielä muuttua…