Ensin mulla oli domain ja portfolio.
Sitten yhtenÀ toukokuisena pÀivÀnÀ kirjoitin sinne etusivulle jotain ja laitoin siihen pÀivÀmÀÀrÀn. Toisena pÀivÀnÀ kirjoitin taas ja laitoin siihen toisen pÀivÀmÀÀrÀn, sitten mulla olikin ns. kÀsin pÀivitettÀvÀ blogi.
Jossain kohtaa piti tehdÀ kuukausiarkistokin, kÀsipelillÀ tietysti.
Muutama kuukausi kului ja palvelimelle meni jostain bongattu Movable Type. Pieneksi yllÀtyksekseni se lÀhti jopa toimimaan! Vuosi jos toinenkin vierÀhti ja jossain kohtaa koin kuuluvani WordPress-junaan. SiinÀ junassa ollaan edelleen ja tÀmÀ hÀrveli tÀytti kymmenen vuotta tuossa edellisviikolla.
Kymmenen vuotta blogista puhuttaessa tuntuu samaan aikaan vÀhÀn hullulta ja toisaalta ihan normaalilta. Ei tÀtÀ kai haudatakaan viitti, jos vaikka keksis jonkun postauksen ens vuonnakin.
(TÀmÀ kirjoitus on osa vanhojen blogipierujen toukokampanjaa. Kokoonnumme salaa Zuckerbergin taloyhtiön pommisuojassa.)












