karamelli3k

lyhyesti: black sabbathia suomeksi. mielenkiintoista.
(löytyi kaistalta)

tammikuussa liki 1900 kävijää. hieno homma ja viikonloppuja. poikajumppa vahdolla kutsuu.

giant robotista onkin muutamassa lokissa viime päivinä mainittu. ja mikäpä siinä, hyvää touhua arvon robotit. vanhat harvinaiset julkaisut ja remixit uusista ovat mitä maittavinta ääniherkkua.

vähemmän tunnettu terho tarjoilee myös mukavan kattavan näytteen tuotannostaan.

weezer on suosikki muutenkin, mutta demot uusista biiseistä ja “on the road” -videopätkät vain lisäävät pisteitä. kiittäminen moisesta on niin innokasta ylläpitäjää karlia kuin myös levy-yhtiöiden paksua jalkaa nakertavaa nokkamies rivers cuomoa.

sittenhän meillä on kumikamelin massiivinen mp3-laari, että sieltä vaan kauhomaan uutta ja vanhaa.

“suomen löysintä heviä” renkutteleva graceskull tarjoaa myös demo- ja ‘vähemmän demo’ -versioita biiseistään. suositellaan vaikkapa ‘Wasted Years’ ja ‘You Could Be the One’.

viimeisenä ja hämärimpänä olisi andre torrezin blogista löytynyt kokoelma biiseistä, jotka kertovat Stagger Leestä. siinä sivussa myös pohditaan kuka kyseinen henkilö mahtoi olla…

siinäpä sitä linjoille täytettä. päämaja vaikenee.

intervalliurheilija koskinen saatiin houkuteltua eilen impivaaraan uimaan. siinäpä jälleen yksi osoitus muinaisten turkulaisten kuolemattomasta huumorintajusta mitä kaupunginosien nimeämiseen tulee.

itse uinnin osalta tuli todettua, että vesi menee korvaan vanhaan malliin ja kaksisiipinen mylly jaksaa pyöriä sellaiset 50-100 metriä kerrallaan, koska kohtuuvauhtia eteneminen ei tunnu olevan vaihtoehto. sama ilmiö oli havaittavissa vuodenvaihteen hiihtolenkeillä lapissa, muutaman päivän hiihtelyn jälkeen suurin ryntäily alkoi tosin tasaantumaan, joten ehkä uintiakin pitäisi harrastaa sen verran että oppisi sulavan tekniikan ja oikean vauhdin. siihen asti harrastetaan salibandya ryntäillen ja törmäillen. etenkin taannoisen viikonlopun tyyliin oikeaoppisesti yhdellä vaihtomiehellä. siinä alkaa jo kummasti harkitsemaan pidempiä juoksusuorituksia.

tässä olivat aamun urheilu-uutisemme. seuraavaksi juoma-arvostelut.

pitihän sieltä hallin kahviosta jotain palauttajaa saada ja silmään iskettyään pöydälle päätyi keltainen powerade. se sininen versio kyseisestä juomasta kuvottaa edelleen silkalla ulkoasullaan, mutta tämä oli yllättävän siedettävää hiilihapottomaksi urheilujuomaksi. ennen vanhaan uimahallilta ostettiin aina hartsporttia!

kotimatkalla lähikaupasta tarttui vielä matkaan ketterä lonkerouutuus, joka maistuu ihan… lonkerolta – en taida olla tarpeeksi perehtynyt näihin harmaisiin juomiin. no ainakin juoman väri näkyy, mitenköhän se vaikuttaa ostopäätökseen?

ja tämä viimeinen oli sitten maksettu mainos.

onko dvd-levyissäsi naarmuja? eikö huvita ostaa korjaustahnaa? eipä hätää, egmontin uncle dvd auttaa. pepsodentin micro granulet (tämä ei ole maksettu mainos, kyseinen töhnä ei mielestäni kelpaa edes hammastahnaksi) levylle ja hiomaan. itse en ole lukuongelmiin toistaiseksi törmännyt – edes yhdistelmällä vuokralevyjä+playstation2.

niksiin voisi kyllä uskoakin, selitys ei ole vallan älytön ja setä-dvd:n kysymys-vastaus -palsta on asiallisen oloinen ja sujuvasti toimitettu.

roklinnun merten tarjoilee oivan aamunavauksen. The Iron Maidens: World’s Only Female Tribute to Iron Maiden. kyllä tämä viikko tästä lähtee vaikka kirjallisuus hieman pitkitti nukkumaanmenoa. meni ahmimiseksi.

tokyoplastic. vakuuttavaa strereoäänimaailmaa ja pikkunättiä 3d-flashia. saattaa toimia myös kaiuttimilla.

nyt kun työkoneen näyttö- ja äänipuoli (sony valloittaa) on jotenkin kohdillaan, mielenkiinto kohdistuu uusiin härveleihin. tässä yksi jota en luultavasti ihan heti kaipaa, vaikka hienolta näyttääkin.

(via daypop & micah alpern)

en voi kuin kiittää tommia siellä jossain pohjoisessa. IRONCROSS!. kuvat kerta kaikkiaan puhuttelevat. olen näköjään niin nuori, etten ole tästä pumpusta aiemmin kuullut.

nyt on myös niin etten enää kuule näppäimistön kolinaa. uskolliset sonyn tv-kuulokkeet vaihtuivat korvatulppamallisiin ja samalla toimistoradion voittamiseen vaadittava volyymin taso laski huomattavasti. korvani kiittävät, työkavereista en tiedä, niidenkin äänet katosivat :)

(edit: pekkahan se näitä tulppia suositteli joulukuussa kun jotenkin oli sellainen olo, että olisin aiheesta lukenut suomeksikin. malli siis SONY MDR-EX70LP)