pantteri, vihdoinkin
Eilen iltapäivästä pyörähti viimein liikkeelle hartaasti odottelemani koneenvaihto ja siinä sivussa työkaveriksini ilmoittautui myös käyttöjärjestelmän viimeisin versio – se mac-piireissä hysteriaa lietsonut Panther. Vauhtisokeuttahan tästä seuraa, viikon päästä olen jo tottunut viiveiden puutteeseen ja kahden viikon kuluttua saattaa jo tuttu konekiukkukohtaus iskeä, mutta toistaiseksi singahtelen ohjelmasta toiseen kuin sähköjänis.
Mukana tuli myös kaksi valkoista ompputarraa, jotka pöllin hyvällä omallatunnolla itselleni. Mihinköhän ne liimaisi?
4 kommenttia
RSS-syöte tämän merkinnän kommentteihin
Kommentointi tämän jutun osalta on tältä erää pättynyt
RSS
Janne Jääskeläinen — Tammikuu 20, 2004 @ 17:44
Hooo!!! Kannattaa muistaa yöunet, ettei käy kuin itselle uuden koneen saavuttua. :) Ja ne tarrat kannattaa tietenkin liimata jonkun PC-koneen kupeeseen. :)
Schizo-Janne — Tammikuu 20, 2004 @ 18:29
Minä menin typeryksenä käyttämään ne tarrat kalenterin kanteen. Nyt niillä ei enää tee mitään … Yhyyyy.
Voi kun minuakin vaivaisi vauhtisokeus. Oma 700 hertsinen iMac takeltelee aika pahasti kun on muutama ohjelma päällä. No, pitää satsata muistiin tässä dollarin kurssin vielä vähän tiputtua :-)
Mutta onneksi olkoon. Suosittelen opettelemaan sen Exposén käytön heti alusta asti. Sen jälkeen ei voi kuin ihmetellä miten ilman sitä tuli aikaisemmin toimeen.
Shine — Tammikuu 20, 2004 @ 19:22
Ompputarrat hymyilyttävät aina. Mac on kuin inhimillisyyden koneellistuma ;-)
anssi — Tammikuu 21, 2004 @ 08:17
Ei tässä yöunien kanssa mitään hätää ole, tää on kuitenkin työkone, joka asuu työpaikalla… Exposé on luonnollisesti jo sulautettuna käsien motoriikan jatkeeksi.