Kotimatkalla “sohjoa”:http://www.lariq.net/blogit/khilou/archives/004202.html ja maksimikokoisia lumirättejä päin näköä. Kengät kastuivat fillarinkin selässä.
Sata metriä ennen kotiovea vastaan tulee ensimmäinen sankari loskaharjanteen päällä kadetillaan surffaten. Ropiseva suihku iskeytyy polviin asti. Puolen sekunnin harkinnan jälkeen heiluttelen sormimerkkiä loittonevan kotteron perään. Itse en sitten millään pystynyt väistämään enempää. Oli siinä tiellä sohjotonkin raide.
Vahingosta viisastuu sen verran, että 50 metriä ennen maalia kohdattu toinen samanmoinen väylänraivaaja ehtii saamaan terveiset tuulilasin kautta viestitettynä. Lätisevä lumimössö iskeytyy reisiin asti. Kurvaus kotiin ja varusteiden purku suoraan pesuhuoneeseen.
Kevät. Kaunista.
I hear you brother! Perkele, piti vilkutella itsekin käsimerkkiä kotimatkalla. Onko se _oikeasti_ niin vaikeaa hidastaa kohdalla? Häh? No… onneksi työnantajalta saatu sateenvarjo om tehokas kapistus, ei niinkään sohjon torjuntaan, vaan naarmuilla uhkailuun. :P