Oliko se nyt viime viikolla kun havahduin akuuttiin digijärkkärin puutteeseen. Sellainenhan pitää olla — oikea kamera, iso ja musta! Minolta vois olla kova, koska niihin olisi optiikkaa valmiiksi, mutta enpä muistanut moisia nähneeni perin tiheältä _canoninikoniviidakolta_.

Vaan olihan niitä, “vitonen”:http://images.google.com/images?svnum=30&hl=fi&lr=lang_fi&c2coff=1&client=safari&rls=fi-fi&q=minolta+5d&btnG=Hae ja “seiska”:http://images.google.com/images?num=30&hl=fi&c2coff=1&client=safari&rls=fi-fi&q=minolta%207d&btnG=Hae&lr=lang_fi&sa=N&tab=wi. Vaan oli myös tammikuinen uutinen koko Konica-Minoltan loppumisesta tai tarkalleen ottaen siirtymisestä Sonyn alle. Tältä pohjalta saatavuus olikin sitten vähän huojuvaa, mutta hinnat kyllä kohtuullisen oloisia. Loppuunmyynnin makua.

Pienen foorumikahlauksen jälkeen valinta lukittui ja nyt 2,5 kiloa kuvauskalustoa matkaa jossain päin Pohjois-Saksaa. Odottavan aika ei ehkä olisi niin pitkä ellei noista nykyajan kuriiripalveluista annettaisi niin tarkanoloisia saapumisarvioita… tule hyvä perjantai, älä tule paha perjantai.

Havainnekuvasta näemme, että kamerassa pitää olla nappuloita ja mielellään myös mekaanisia ruuvattavia namiskoja. Paljon. Siitä saa myös kuulua ääniä, sellaisia jotka eivät tule kaiuttimesta.