Tällä viikolla aikomuksenamme oli asustella väljästi maalaiskartanossamme, nauttia konjakkia ja pohtia seuraavan brittimaasturimme värisävyä, mutta ei. Jouduimme kohtaamaan todellisuuden ja osallistumaan kaupunkiasuntomme yhtiökokoukseen. No, eihän kenenkään ole pakko raahautua kuuntelemaan talousarviota ja peruskinastelua, mutta kuten vaaleissakin, turha ruikuttaa ellei äänestä.

Saimme kuulla talousarvion, digiboksiesittelyn, aiemmilta kerroiltakin tutun kinastelutuokion ja havaitsimme myös hallitusta vähemmän kiinnostavien asioiden ripeän sivuuttamisen, jotta turhanpäiväiselle väittelylle ja pätemiselle jää enemmän aikaa. Nuorta väkeä oli vuoden aikana joko muuttanut tai muuten vain löytänyt paikalle tilannetta ihmettelemään, enkä kyllä ihmettelisi jos vaikka hallituksen nuorennusleikkaus häämöttäisi vuoden päässä. Siihen asti voimme vain surkutella tehottomuuttamme.

Nuorisossa on tosin sellaisia paheksuttavia piirteitä, kuten mehujen, hillojen ja perunoiden turhan nopea popsiminen (ei siis vuosien säilömistä kylmäkellarissa), ovien paiskominen ja tietysti yletön juhliminen, jota eivät hillitse edes hallituksen tutkaparin tekemät öiset käynnit.

“Hyvä meininki”:http://www.kyttaajat.net/.