Brittitrio “Muse”:http://www.muse.mu/ pyöräytti maailmalle kolmannen äänitteensä ja nimesi sen Absolutioniksi. Time is running out esiintyi jonakin sunnuntaina levyraadissa ja minä olin myyty. (kyseisestä videosta tulee muuten mieleen daft punkin around the world) Sanoisin, että koukku kyseisessä biisissä on se sormiennapsuttelu ja tukeva marssirytmi. Pisteet vielä siitä, että biisi saadaan poikki juuri oikeaan aikaan.
Edellinen Origin of Symmetry jäi aika puhtaasti väliin samoin kuin live- & b-puoli-kooste Hullabaloo, mutta debyyttiä kuuntelin aikoinaan paljonkin (ja viime aikoina uudelleen). Uutukaiseen on löydetty jotain tuosta esikoisesta muistuttavaa. Etenkin solisti Bellamyn infernaalinen ulina toimii komeasti yhteen tukevan lyömäsoitin-/bassotaustan kanssa. Efektiä taidetaan ajaa vähän joka väliin, eikä mitenkään vähiten lauluun. Radioheadin Thom Yorkeenhan Muse-jutuissa aina päädytään ja niin nytkin. Sanoisinpa, että ulvojia molemmat, mutta Matthew Bellamy on enemmän rock-laulaja.
Vaihtelua on runsaanlaisesti niin biisien välillä kuin sisälläkin. Näin alkuun mieleen porautuvat sinkkubiisin lisäksi Hysteria komeasti kasvavalla startillaan ja ns. tiluttelu-väliosallaan sekä Thoughts of a Dying Atheist, kolmeminuuttinen veto, johon tuntuu sisältyvän huomattavasti enemmän.
Kas, “toinenkin merkintä Musesta”:http://www.convert-media.com/rahi/archives/00000008.htm.