Missä olin kun jämpti jätkä Arvi veti viimeisen virkatehtävänsä? Pitkästä aikaa hikoilemassa salilla, mutta sehän ei estänyt television katselua, ääni tosin uupui. Huomasin lukevani pokerinaaman huulilta “viimeinen lähetys” ja “tahdon kiittää…”. Ehkä mies tosiaan sanoi niin. Se kävely valoon oli aika scifi.

Lainaan tähän mm-konsulttien listaviestiä:
Arvi oli mukava mies. Jaksoi moikata Ylessä kaikkia. Jopa osa-aikaiset,
tuntityöläiset yms. rupusakki sai osansa Arvin tervehdyksistä, jos kohdalle sattui.
Arvin kävi kerran sääli paria YLE24:n mediatoimittajaa, kun heitä masensi epävarmuus työsuhteen jatkumisesta.
Hän tarjosi heille kaffet, pullat ja lohdutti. Arvi oli duunarin puolella.
Ehkä se kuului työsuhde-etuihin. Jaksaa painaa ilman sopimusta, kunhan Arvi vain moikkailee. Miten käy nyt, kun Arvi on lähtenyt?

Kotimatkalla alkoi pipoilukausi. Muutamat sukupolveni nerokkaimmat yksilöthän tehostavat jopa saliharjoitteitaan pipolla – ympäri vuoden. Trendilammastelun huippu.

“Taistelutovereissakin”:http://www.hbo.com/band/ oli talvi, hienosti kuvattu talvi, jossa oli luntakin. Lumihiutaleet putoilivat yhtä kauniisti kuin laskuvarjot joka jakson alkuteksteissä. Ovatko “HBO:n”:http://www.hbo.com/ alkutekstit kauttaaltaan normaalia pidempiä? Hienoja ne ainakin ovat, vaikka sitten tuntuisivatkin pitkiltä – terveisiä vaan rouvalle.