Ruisrock 2003 paketissa ja maanantain lepäilyn jälkeen on pienimuotoisen raportoinnin paikka. Kahdesti suoritettu muistikortin tyhjäys tuotti kovalevylle reilut 200 pysäytettyä hetkeä. Muitakin muistikuvia on, katsellaan niitä kuvia joskus paremmalla ajalla…

Lauantain aloitti grillipohjainen tankkaus ennen kuurosateista siirtymätaivalta kohti festivaalialuetta. Siirtymään sisältyi ‘oikoreitti’ junarataa myötäillen ja ihmispujottelua julmetun tukkoisella ja ainoalla virallisella kulkureitillä. Myöhemmin havaitsimme jonotuksemme sujuneen jopa varsin vikkelästi.

Lippujonossa armeijasta vapautuneen oloinen heppu ei jaksanut etsiä vessaa vaan merkitsi kavereitaan – päätyen hylätyksi. Miten urpo pitää olla, että päätyy osalliseksi kaikkiin päivän aikana todistamiini kahakoihin?

Artistilista lyhyin kommentein:

→ sonata arctica: harmitonta heviä sateen sekaan.
→ nylon beat: harmiton meininki jatkuu.
→ kotiteollisuus: kaksi uutta biisiä ja ainakin kolme satua peikoille. jouni tuntui olevan vireessä ja levy vissiin purkissa. pahuuden poikakuoro sai auringonkin lähes paistamaan.
→ don huonot: väkimäärä alkaa paljastua ja bändikin kuulostaa paremmalta kuin levyllä aikoihin.
→ rantaköllöttelyä – hiki nousee pintaan. odottelemme ukkosta.
→ 69eyes jää vilaukseksi, koska ruuhka nostaa jalat ilmaan, tyhjentää keuhkot ja vie mukanaan.
→ danko jonesin viimeinen biisi ja loppupuheenvuoro rock’n’roll vuoresta. (jälkeenpäin tajuan barry whiten menehtyneen perjantaina ihan tosissaan.) terävän tuntuista tykitystä, kuten olin aiemmin luotettavista lähteistä kuullut vakuuteltavan. en sitten vaan vaivautunut paikalle asti.
→ timppa niskavilloineen junttailee suomi-heviään ja seurueemme ihmettelee pyörivää ääntä hiekkarannalla istuskellen.
→ stratovarius & amorphis putoavat molemmat hieman heikosti, mutta onneksi muutakin ajanvietettä keksitään.
→ hellakopterit: hieman etäiseksi jäi sekä metreissä, että fiilispohjalta mittaillen. talven klubikeikka toimi huomattavasti tehokkaammin.
→ lordi: on heillä paukut ja pommit, mutta biisit ehkä aavistuksen valjuja. joka tapauksessa hatunnosto kunnon show-meiningistä.
→ lopuksi pikavisiitit kolmikkoon him, eläkeläiset ja djbb.

Kotimatka ei tahdo mitenkään taittua. Aikaisempina vuosina polkupyörällä on kuitenkin pystynyt ajamaan koko matkan. Että pitikö meidät kaikki ohjata sille samalle tielle. Manaamme Merimaata ja juonimme uusia reittejä sunnuntaille.

*sunnuntai:* Eilisestä poikkeava reitinvalinta, fillarit omaan jemmaan metsän suojiin ja päivä käyntiin kotimaisella kevyellä rockilla. Ennen alueelle siirtymistä havaitsemme peltokasvillisuuden seassa jokakesäisen otuksen ojentelemassa raajojaan. Festarimyyrähän se siellä möyri.

→ egotripin ja lemonaattorien välissä laulahti vilkkumainen maija. en saa sanoista selvää sen enempää livenä kuin levyltäkään.
→ ‘mänikstrprrsh’: loistavaan ajankohtaan sijoitettu riittävän pitkä setti
→ mew, musiikissa ei sinänsä mitään vikaa, mutta vaikea sitä on sijoittaa festivaaliympäristöön.
→ dio: ne soolopelleilyt (vai lepotauot?) johonkin muualle kuin tunnin keikkaan ja mitään rutistavaa ei olisi.
→ turbonegro: samaan aikaan kun norjan lehdistö jahtaa kuvia mette-maritin ‘somasti pyöristyneestä masusta’ hank von helvete esittelee omaa kumpuaan pyytämättäkin. vetoavaa menoa :)
→ apocalyptica: niillä oli linda ruotsista, mutta ei onneksi sitä väsähtänyttä suomalaista kelmuun käärittynä.
→ martti-setä ja napanderit. martti muni demokasetin ja humppajuna kiersi lavan edustaa. alushousujakin lenteli. täsmälopetus tämänvuotisille juhlille.

*hevisedät top3:*
-jouni hynynen (seuraavaksi satu peikoista)
-ronnie james dio
-hank von helvete

*bubblin’ under*
-jon bon monron (loppuunmyyty ensijulkaisu)

*rantakyntäjät*
-hanoi rocks (voitaisiin siirtää esiintymään aamun alkajaisiksi)
-ville valon livesoundi (ei parane edes aistien kemiallisella korjailulla, kerran kokeiltu, tällä kertaa skarpimmin)