toimitin itseni elämäni ensimmäiselle työpaikkalääkärikäynnille. maanantai-illan urheilun tiimellyksessä vaurioitunut kylki kun vaati ainakin tarkastusta ennen juhannusrientoja ja urheilulääkärille ei päässyt mitenkään ennen tätä keskikesän juhlaa. purjeveneeseen ei mennä puolikuntoisena.
tilanne oli tänä aamuna loppujen lopuksi se, että kylki ei enää haitannut perusliikehdintää (sängystä pääsi ylös), lääkärin vastaanottoaikataulu venyi ja puoliltaöin aloitettu paasto alkoi painaa mahassa. lääkäri jäi väliin ja siirryin suoraan työhönottotarkastukseen – pari vuotta töiden aloittamisen jälkeen. seurasi keskustelua mahdollisista vaanivista sairauksista, pituus ja paino omatuntopohjalta ja kuulonmittaus. oli kuulemma hyvä.
ravintolaruoka ja monitorien nostelu
kolesterolikin mitattiin, tulokset myöhemmin. yhtä lukuunottamatta kaikki työterveyskeskukseen saapuneet ihmiset yskähtivät ovella. jos sitä sairaslomaa saisi.
