mietteitä mettästä kirjoittaa ihmisten ‘häiritsevästä’ vaikutuksesta valokuviin. itsekin huomaan välillä samaa, juuri tuon sommittelun osalta. muistelenpa “muotsikan”:http://www.lamk.fi/mi valokuvausguru (ja etenkin photoshopguru) sakke nenyen aikanaan päivitelleen multimedia- ja valokuvausopiskelijoiden kuvien eroa. meidän multsareiden kuvissa ihmiset olivat pieniä tai vähintäänkin selkä kohden kameraa. fotarit puolestaan kuvasivat itseään ja kavereitaan ilman käskyjäkin.

no, kavereita filmeille ja muistikorteille on tarttunut useastikin, enemmän ja vähemmän kännikamera-vetoisesti, mutta yhtä kaikki, rennolla otteella (kyllähän siihen hissukseen tottuu, että sillä yhdellä kaverilla on aina kameralaitteistoa kainalossa :) vieraat ihmiset saavat omasta puolestani jäädä omaan rauhaansa, kuvauslupaahan siinä pitäisi käydä kyselemään ja sitten saakin jo selostaa kuviensa syvintä tarkoitusta. jota ei aina välttämättä ole.

kuvista puheenollen, “kuvaloki”:http://karamelli.com/kuvin/ on nielaissut jo reilut parikymmentä enemmän ja vähemmän tuoretta otosta. käyttöliittymääkin viritellään pienin askelin parempaan suuntaan. lisäsin lokin myös “photoblogs-listalle”:http://www.photoblogs.org/ suomi-kuvaa kohottamaan. kenties.

loppuun viime aikojen tappavin mainoshokema:
“mä haluun kosketella mun hiuksia koko ajan – leikkiä niillä! ihihii.”

sillä lailla. tämä on muuten lähes kännipostaus. vanha teekkarieläin oli kaupungissa myyntikeikalla ja kohtaaminen tapahtui tinatuopin peililasien takana. isoja tuoppeja tosiaan.