levyhyllyssä on aina alahylly. välillä tulee hetkiä jolloin sinnekin kumartuu ja löytää uudelleen vanhoja helmiä. otin ja kummarruin viime viikolla päätyen vaihtamaan nipun loppuun kuluneita helmiä yhteen uuteen, johnny cashin “american”:http://www.americanrecordings.com/ neloseen: ‘man comes around’. rouhea vaari.

samalla kumarruksella löytyi myös “teslan”:http://www.teslatheband.com/ (hevii) ‘bust a nut’, joka toimiikin työpaikkasoitannassa vallan mainiosti. tuo näyttää muuten olevan noiden kalifornian tukkaheppujen toistaiseksi viimeinen studioalbumi. (jonka jälkeen bändi hajosi, mutta on tähän päivään mennessä ehtinyt vetää jo reunion-kiertueenkin…)

levystössä oli laskujeni mukaan ylitetty 300 äänitteen raja, jonka alle ei päässyt edes noiden heikkojen yksilöiden karsinnalla. kuukauden päästä voisi vielä ottaa huostaan siskolta suomeen jääviä pirteitä ääniteyksilöitä. ihan vaan väliaikaisesti.

lähiaikoina hyllyjen yläriviin ovat suurella todennäköisyydellä muuttamassa “mokoman”:http://www.mokoma.com/ kurimus, “servon”:http://koti.welho.com/hgranat/ täysosuma (hallus’ o!), “liekin”:http://www.spinefarm.net/ranka/bandit_liekki.php korppi ja “don johnson big bandin”:http://www.donjohnsonbigband.com/ “kakkoslevy”:http://www.breakingdaylight.com/

tarkemmin ajateltuna kaikki levyt voisikin laittaa samaan tasoon vierekkäin, jolloin päästäsiin syrjivästä korkeusluokittelusta (ja pyllistelystä). tilaa tarvittaisiin laajalla matikalla vain reilut kolme metriä. (tiesitkö, että perus cd-kotelo on aika tarkkaan sentin paksuinen.) muistanpa nähneeni jollakin pikselisaitilla ehdotuksen järjestää levykokoelma spektrin väreihin. se olisi tyylikästä se, mitenköhän löytäisin linkin uudelleen?