intervalliurheilija koskinen saatiin houkuteltua eilen impivaaraan uimaan. siinäpä jälleen yksi osoitus muinaisten turkulaisten kuolemattomasta huumorintajusta mitä kaupunginosien nimeämiseen tulee.

itse uinnin osalta tuli todettua, että vesi menee korvaan vanhaan malliin ja kaksisiipinen mylly jaksaa pyöriä sellaiset 50-100 metriä kerrallaan, koska kohtuuvauhtia eteneminen ei tunnu olevan vaihtoehto. sama ilmiö oli havaittavissa vuodenvaihteen hiihtolenkeillä lapissa, muutaman päivän hiihtelyn jälkeen suurin ryntäily alkoi tosin tasaantumaan, joten ehkä uintiakin pitäisi harrastaa sen verran että oppisi sulavan tekniikan ja oikean vauhdin. siihen asti harrastetaan salibandya ryntäillen ja törmäillen. etenkin taannoisen viikonlopun tyyliin oikeaoppisesti yhdellä vaihtomiehellä. siinä alkaa jo kummasti harkitsemaan pidempiä juoksusuorituksia.

tässä olivat aamun urheilu-uutisemme. seuraavaksi juoma-arvostelut.

pitihän sieltä hallin kahviosta jotain palauttajaa saada ja silmään iskettyään pöydälle päätyi keltainen powerade. se sininen versio kyseisestä juomasta kuvottaa edelleen silkalla ulkoasullaan, mutta tämä oli yllättävän siedettävää hiilihapottomaksi urheilujuomaksi. ennen vanhaan uimahallilta ostettiin aina hartsporttia!

kotimatkalla lähikaupasta tarttui vielä matkaan ketterä lonkerouutuus, joka maistuu ihan… lonkerolta – en taida olla tarpeeksi perehtynyt näihin harmaisiin juomiin. no ainakin juoman väri näkyy, mitenköhän se vaikuttaa ostopäätökseen?

ja tämä viimeinen oli sitten maksettu mainos.